Mennyt maailma...

Mitähän uusi vuosi tuo minulle tullessaan...Pitkästä aikaa odottelen uudelta vuodelta jotain erilaista, en uusia koulutuksia, vaan mielenrauhaa ja onnellisuutta.Kun olen aina ollut suorituskeskeinen ihminen ja koko ajan sata lasissa...Nyt odotan Peace and Love meinininkiä.  Kommuuni asuminen tiivistyy kun lapset muuttavat seinänaapureiksi. Ihmissuhteilta odotan hyväksyntää ja riidattomuutta. Hyväksyntää, hoitamista ja kuuntelua, miltä tämä kuullostaisi? Kaikille hyvää alkavaa vuotta 2013 ja toteutukoon kaikkien ihanat toiveet.

Elämää maaseudulla

 

Olen ollut viikon kotona maalla...enkä ole kaynyt kaupungissa kertaakaan...Olen käynyt koirien kanssa jäällä ja tehnyt tallitöitä...siis hyvää vastapainoa Helsingin ruuhka bussien ja metrojen jälkeen.Se mikä on mielestäni hauskaa ja mielenkiintoista on, että miten tänne mökkiytyy...uskomatonta...Olen tässä tehnyt luopumistyötä ja miettinyt mitä oikeasti jaksaa tehdä.Luulen että olen oikeaan suuntaan menossa...Vaihdoin joogaohjaajan opinnot sosiaalibedagogiseen hevostoimintaan...taitaa nää hevoset kumminkin sen voiton viedä...kaikesta muusta. Joulu on muutaman päivän kuluttua, sit vaan syödään ja katotaan telkkuu. Kävin eilen metsästä pienen joulupuun itselleni:D Kissojen mielenkiinnon takia joulupuu on hyllyn päällä.

Kotona

Nyt sit ollaan kotona...olen siivonnut, touhunnut, ollut lasten kans ja alkaa taas tuntuu olo Pohjois-Karjalaiselta. Koirat ja kissat huomioitu ja yö nukuttu omassa sängyssä...Tyttö otti kuvan Marilynista laitan heti nähtäväksi. Perjantaina heräsin klo 5.30 tein aamuvuoron, ajoin Joensuuhun ja biletin...ehkä vähän liikaa vanhalle rouvalle...nyt sitten on toivuttu joten arki voi alkaa. Arki alkaa siitä että vähennän touhuilua ja yritän keskittyä olennaiseen...

Töissä...

Töissä vaan ollaan...viikko täynnä ja viellä yksi jäljellä....Kyllä se siitä. Näin etätöissä olevana on kauhee ikävä lapsia ja eläimiä...

epätoivoinen emäntä

Täälä ollaan työkeikalla Hesas, hirmu kivaa olla taas töissä. Missään muussa hoitoalan työssä kuin psykiatriassa, ei ole näin huumorintajuista porukkaa töissä. Mutta hassusti saan oman pääni pyörälle vaikka muita täällä auttamassa olenkin. Näitä mun mies asioita oon täällä pohtinut...miten aikuinen nainen voi saada päänsä näin sekaisin? Nyt ajattelin luottaa intuitioon ja kuunella sydämmen ääntä! Häh? pelottaa ihan hirveästi että teen väärän ratkaisun.No meni niin tai näin elämä jatkuu...kait...

Elämä on

Näin viime yönä unta jossa selkeästi neuvottiin tekemään jokin ratkaisu.Unen viesti oli niin selvä että itsekkin hämmentyynenä sitä aamulla sängyssä mietin. Yleensä minun uniin tulee minun kuollut isäni. Isä tulee silloin uniin kun en osaa päättää mitä asioille teen. Päätösten tekeminen on elämässä varmaan niitä hankalampia asioita. Yleensä päätöksen tekemistä viivyttää se, ettei halua tuntea sitä ahdistusta joka ennen päätöksen tekemistä on. Ahdistuksen jälkeen tulee tietysti helpotus ja siitä voi sitten jatkaa elämässä eteenpäin. Olen itse tehnyt nyt vähälle aikaa monta isoa päätöstä ja kaikkia päätöksiä ei ole edes viety loppuun. Nyt tämän unen jälkeen on varmaan parasta viedä päätöset loppuun ja tehdä muutama uusi päätös sen päälle:))

Hunterit

Jee jippii....Huusin huutonetistä hunterin kumpparit...ihkuu...Niissä on karvareunus ja ovat söpöt...Näillä kumppareilla ei mennä tallille...

uusi suunta

On ollut hiljaiseloa tämän blogin kanssa, ei niinkään oman elämän.Katselin viime perjantaina tohtori Philin ohjelmaa ja ihailin Amerikkalaisten tapaa vastuuttaa oikeat ihmiset...Ohjelmassa käsiteltiin anoreksiaa ja perhettä, vanhempia ja sisaruksia. Tohtori ohjasi vanhempia jättämään sairauden kodin ovien ulkopuolelle ja ottamaan sisään vain nuoren, huomioimaan sisarukset ja itsensä. Nuoren täytyi ottaa vastuu omasta paranemisestaan( nuori aikuinen).Ohjelmassa tarkasteltiin miten perheen elämä pyöri jääkaapin ja sairaan nuoren ympärillä.Ohjelma laittoi miettimään omaa jaksamistaa ja omia haluja, tarpeita. Olen nyt astumassa uudesta ovesta ja se ei näköjään onnistu jos ei jotain sulje pois ja jätä taakseen, kuinka ajattelinkaan että onnistuisi? Olen karsinut pois asioita joita en jaksa kuljettaa mukana ja haluan jatkaa vain muutaman minua kiinnostavan jutun parissa.Seuraavan kerran varmaan taas kuvia. En saanut niitä ruskeita vintage-kenkiä..joku muukin halusi ne....ääh..mutta minulle tulee semmoiset kolhot mustat narusaappaat ja pussukkalaukku. Meillä on tarkoitus pitää hattukestit tyttöjen kanssa...minulta on kysytty noita korvapipoja ja ajattelin tehdä näin: minä ompelen ja leikkaan, nuoret silittävät ja laittavat osat kasaan...saadaan tehtyä useampia hattuja nopeammin.

joogaa

 

Pääsin opiskelemaan joogaohjaajaksi, mikä on minun monen vuoden haave...Minun joogaura alkoi siitä kun hain itselleni rauhaa...olen aina ollut levoton ja jooga auttoi keskittymään tähän hetkeen ja omaan sisäiseen olotilaan, tunnin jälkeen sitten oli hyvä ja levollinen olo. Minun ja Lauran heppajooga taasen alkoi niin..että...minusta oli aina jotenkin rennonpaa ja helpompaa ratsastaa sinä päivänä kun olin käynyt joogassa. Kun aloin asiaa miettimään, niin joogassa tehdään samoja liikkeitä lattialla kuin hevosen selässä, jossa sama liike tapahtuu passiivisesti. Joten eikun kokeilemaan hevosella ja onnistuhan se...mutta täytyy sanoa, että kyllä meillä oli  hauskaa ja kuvat ..no, ne on mitä on. Puhukoon kuva puolestaan.Kummun tilalla alkaa heppajooga joten tervetuloa mukaan...

Vintagee

Tässäpä nämä pari laukkuu jotka huutonetistä huusin...Nyt tein huudon vintage-kengistä, kotimaiset pitkävartiset saappaat. Saappaita voisi pitää mekkojen kanssa...Olisko jotain 80-lukua.....

Kamera

Ei taaskaan kameraa...Molemmat niin isompi kuin pienenpikin menossa jossain....Olisin halunnut laittaa kuvat kahdesta konjakin värisestä vintagelaukusta.....ehkä sitten joskus...

Rokkikukko

No niin, nyt se on päätetty, me mennään kattoo naapurin tytön kans Popedaa Kaaville....Tarkoitus olisi laittaa Buutsit jalkaan ja lähtee kattoo Rokkikukkoja. Minä voin ottaa isän ja naapurin tytölle sitten poika...Nytten mietimme miten pääsemme Kaaville, kyytihän sinne pitää olla..niinhän...Mielettömän hienoo...

Rakas päiväkirja...

Olen kirjoittanut päiväkirjoja siitä asti kun opin kirjoittamaan.Niitä on ollut vaikka minkä näköisiä ja kokoisia...Kauniita ja ei kauniita. Nykyisin kutsun niitä muistikirjoiksi ja tottahan se onkin että kirjoitan juolahduksia päivittäin ylös. Tämän päivän juolahdus on Intiaanitalli :=D
Pyörittelen ideaa päässäni ja katson joko alkaisi olla samoin ajattelevaa porukkaa ja vanhempia jotka voisivat lapsia lähettää esim. ratsastamaan ja leireille meidän Intiaanitalliin.Ratsatuksen alkeiden opettelu tehtäisiin kivojen tarinoiden avulla kuten Ronja Ryövärintytär, Veljeni Leijonamieli ja Peppi Pitkätossu. Hevosia hoidettaisiin paljon, suukkoja ja halejakin ne saisivat. Sitten joogan avulla keskittyttäisiin tähän hetkeen ja hengitykseen yhdessä hevosen kanssa. Leireillä juteltaisiin iltanuotion äärellä eläineettisistä asioista, vaikkapa miettimällä kunka kohtelen omaa lemmikkiäni?Ai miten ihanaa...siitä se lähtee...Loppuelämän työ eläinten parissa.

Joulukuussa töihin taas

Onpas kivaa päästä taasen duuniin...Mitenkähän on? Menestyisikö Joensuun alueella Inkkari-talli:D
Siellä vois ratsastaa narupäitsillä ja ilman satulaa...Kesällä markkinois  Hesaan leirejä, siellä kun on niin kallista ihan pelkästään ratsastaa... No mutta...joulukuussa aloitan tekee taas kahden viikon sijaisuuksia aikuispsykiatriassa.Mukava taas päästä ruuhkabussiin istumaan heh, heh.Joulukuussa testataan Karvakavereita Kontiolahdessa jos kiinnostaa niin tervetuloo...

Pupica ja lumi

Kun eilen aamulla oli satanut lunta, minun Romaniasta tuotu Pupica koira oli aivan innoissaan...Ei meinannu tulla aamutoimista mitään hyppelyn ym. lomassa. Tänään lunta ei ollutkaan niin paljon sitten...voi harmi. Olen käynyt Kalevalaisen jäsenkorjaajan luona ja minun selkä alkaa olla työkuntoinen..joten Helsinki kutsuu...Kivaa lähteä taas töihin...En muuten olis ikinä uskonu että tämä Kalevalainen juttu mun selän kans toimii...kävin varmaan 1.5 vuotta hierojalla ja apu oli väliaikaista...saas nähdä sitten tämän kanssa.

katteja

Ajattelin vaan...leikata tikkitakkiin kaavat...mut miten voit kun on este! Että tämmöistä elämää kissojen kanssa.

Niistä kankaista

Sininen ohut tikkikangas ja tietenkin retrokangas pipoon, värinä ruskea ja oranssi.

 Sitten kangas jonka takia Rantakylään ajoin, rahiseva musta tikkikangas ja kauppaan oli tullut maatuskatrikoota josta sitten tehdään taas pipo.

 

Takin mallin on oltava mahdollisimman yksikertainen. Kaavoja en viellä ole löytänyt...

Tämän verran Maine Coon mixseri on kasvanut. Kissat ovat kyllä aina siellä missä tapahtuu.

Tikkitakkii...

Haluun...tikkitakin tehdä! Ohuesta tikkikankaasata polveen yltävän väljän mallin.Kiva ois käyttää korkkareita ja mekkoja ja sitten tämä tikkitakki:)On varmaan taas kannaskauppaan mentävä kankaita kattomaan, jospa se sieltä...Laitanpa sitten kuvan takista ja kankaista tänne kun olen saanut ne. Kamera on taasen naapurissa tytöllä ja en pääse sillä harjoittelemaan( ikuisuus-projekti)...Mun pitää varmaan hakee se ja alkaa tuohuumaan sen kans. Tämmöistä tänä aamuna.

Voihan selkä!!!!

Voi jukran piut...on taas selkä ollu niin kipee ettei mitään rajaa...kävin hakee relaksantteja ja niillä mennään eteenpäin.On tää "vanhuus" ihan, sanonko mitä?Skolioosi vaivaa ja niskat on ihan juntturassa. Nuorena tuli sen verran liikuttua ettei skolioosi vaivannut, mut nyt liikunnan vähennyttyä on lihakset selässä heikommat ja sitä rataa...Mutta aion pakottaa itseni työkyisemmäksi...ajattelen siis liikunnan lisäämistä ja myös monipuolistamista. No toisenlaiseen asiaan Suomen Karvakaverit ry on tulossa 8.12.2012 testaamaan tänne Pohjois-Karjalaan koiria ja muita karvaisia olentoja?vapaaehtoistyöhön, joten minuun vaan yhteyttä ja kokeilemaan ilon tuottamista vanhuksille, ja muille ryhmille. Joten jatketaan vaikkapa huomenna uusilla aiheilla....:)))

Pupican tekoset

Siis tosi huono kuva taas, ehkä onkin parempi että on näin epäselvä.Kävin aamulla naapurissa kahvilla...kun tulin kotii Pupicalla roikkui mun aurinkolasit kaulapannassa , toinen linssi mis lie ym...No lähin hierontaan ja laitoin juuri ostamani kuonokopan Pupicalle päähän, emme olleet kerinneet kokeilemaan kuonokoppaa kuin pari kertaa...joten kun tulin kotiin kuonokoppa oli saanut kyytiä samoin kuin kengätkin...Tulee muutama ärräpää sanottua aina...mut kun eihän siitä oo mitään hyötyy...Pupican takia joudun miettimään sellaisen työpaikan missa neiti saa olla mukana, tai sitten ei...No ainakin tuli selväksi mitä mieltä Pupica on moisista hömpötuksistä nimeltään kuonokoppa, ja täytyy sanoo etten itsekkään moisista perusta...

Taas apinoita

En siis voinut olla hakematta näitä kankaita...myyjä sanoi  tytölle et äitis neä' varmaan haistoi, että apinakankaita on tullut lisää...No tänään aloitan sen sadetakin ompelun..onneksi taivaalta tulee viellä vettä eikä lunta.Luin Cisse Häkkisen elämänkerran ja tulin surulliseksi. Olihan siinä ihan hauskaa ajankulua 70-80 luvulta, beavesrin vatteet ja ne kengät voi jee...onko ne näyttäneet hyviltä vai pahoilta? Sanokaa se...Muuten itse Cissen sekoilusta tulin surulliseksi, se oli hyvä kuvaus alkoholismista miten se vie pikkuhiljaa ihmisen mukanaan...Aluksi Cisse oli nuori poika töissä ja bändi touhuissa, sitten rokki stara, sitten alkoholisti joka sekoili rankkaan tahtiin...

Uusi muistikirja

Taas huomaa miten hyviä kuvia mie osaan ottaa...

 

Aloitan aina aika-ajoin uuden elämän..no, uuden elämän alkuun sopii uusi muistikirja.Löysin uudeksi kirjaksi Mauri Kunnaksen Piitles muistikirjan. Eikö olekkin sopivaa, kun vasta sen näyttelynkin kävin katsomassa. Kävin tänään työkkärissä ja pääsen ammatinvalinta psykologin juttusille..apua jos tuleekin ilmi että olen ollut kolkyt vuotta väärällä alalla. Selän kans ollut niin paljon ongelmaa et ajattelin selvittää missä vika. pitkään meni ennenkuin tajusin että kyllä mun ikäisellä 51v naisella voi olla kulumia ja voin mennä myös kuntoutukseen jos niikseen tulee..olen itseasiassa aika innoissani... Jospa tästä alkaa jotain uutta ja ihanaa..kuva muistikirjasta, oon tyytyväinen:D

Apulainen

 

Mulla on niin komee apulainen näis aamutoimissa.Se vaan on hankalaa tehdä koneella mitään kun siinä näppäinten päällä on näin kaunis este. Olen tässä vakavasti harkinnut pienen yritykseni lopettamista ja hevosista luopumista. Meillä on tallityöt muuttuneet niin haasteellisiksi ettei tällä koulutuksella niitä oikein osaa tehdä....Alanvaihdos myös kiinnostaisi..onhan tätä sos-ja terveyspuolta tehtu vuodesta -1986? paljon siitä sitten tuleekin...Eilen oli ratsastamassa nuori äiti kahdeksan vuotiaan lapsensa kanssa..itselle ainakin jäi hyvä mieli ratsastuksen jälkeen, toivottavasti heillekkin. Kevennyskuva komeasta kattipojasta jolla ei oo nimeä...

Vakauttamista

Onkohan  sana oikea kuvaamaan tämän hetken mielialaa. Olen nyt katsastanut monen järjestön toimintaa ja etsinyt omaani? Alan nyt tajuamaan, että joka ryhmällä on se oma juttunsa ja meillä tytön kanssa omamme. Ryhmässä toimiessa minulla on ollut monesti tunne, etten täytä ryhmän vaatimuksia...Esim. vaikka Uggin karvakengät...tykkään käyttää niitä koska voin olla paljastijaloin melkein joulukuulle asti. Lähden aamulla käyttämään koirat laitan vain Uggit jalkaan ja menoks. Samoin on nämä koirankoulutusjutut, oon katellut niitä kaikkia ja kaikilla on jotain hyvää ja jotain sellaista mitä en hyväksy. oonko tullu kulmikkaaks vai pyöreeks...kun en tiedä mihin porukkaan kuulun..mutta selvästi jotain haen...Pitäiskö lähtee pelastaa vaan itteensä ja lapsiaan ja omia elukoitaan ym...ym...Oon jo selkeesti halunnut vähentää työntekoa, haenko nyt työn tilalle ryhmiä joissa voin pelastaa eläimiä...ehkä pelastaminen ei vain oo mun juttu..mun juttu on eläinavusteinen toiminta..niin se on...Mitähän tässä viellä tapahtuu?????

Senni-seminaari

Olin taas Kuopiossa...Nyt oltiin yliopistolla Senni-seminaarissa, kuuntelemassa Carina Räihää joka on Mount Everest-kiipeilijä ja Professori Vesa Routamaata Vaasan yliopistolta. He puhuivat luovuudesta, rohkeudesta ja ihmistyypeistä. Minä olen selvästi spontaani,intuitiivinen ja tunteva yrittäjä...joka voisi laittaa lisää hintoihin ja huolehtia paperihommista paremmin...just niin... Ja se että nämä piirteet ovat  periytyviä ja persoonallisuuttaan ei voi paljoa muuttaa ja vanhemiten heikommat piirteet vahvistuvat. Minulle on käynyt niin kun täytin 51 vuotta...Ensinnäkin olen mukana Animalian, Pelastetaan koirat ryn:n ja Karvakaverit ry:n toiminassa..mitä ihmettä. ai niin ja seuraavana Leijonaemot ry...En oo ennen kauheesti vapaaehtoistyötä harrastanu...muutenkin haluun nyt tehä töitä vaan sen verran että tulen toimeen...just ja just... Ei ole tarvetta ihmeemmin edetä minnekkään...tehä niitä asioita joita haluaa ja joista tykkää...Ai niin..jos joku löytää Ottfried Preusslerin kirjan Pikkunoita jostain, voisin sen ostaa...haluaisin kirjan niin mielelläni...voisin tehdä siitä suuren seikkailun.

pilkkui ja apinoi

Tein nää pipot, keltainen apinahattu ja keltapilkullinenhuivi ja vihree apinahattu ja oranssipilkkuhuivi. Haluisin viellä tehdä sinipilkullisen tuubihuivin ja sinisen apinahatun. Mulla on kaksi sadetakkikangasta keltainen on leikattu ja sininen olisi myös joskus tehtävä...tänään pitää ommella kun ulkona sataakin, kohta tulee lunta heh heh...ja ei tarvii sadetakkei...

Kiire ja sosiaalibedagogiikka

Olen täs pohtinut miten kiire ja sosiaalibedagogiikka ja psyk.hoitotyö sopivat yhteen? Eiväthän ne sovikkaan. Sosiaalibedagokisessa toiminassa asiakkaan "ongelmat" ovat kerääntyneet vuosien aikana mukaan samoin kuin psykiatriassa, silloin niitä ei voi korjatakkaan nopeasti.Rauhallinen ilmapiiri ja aito kuuntelu ja aika korjaavat. Olen hakenut jooga ohjaaja koulutukseen ja siinä on mahdollisuus perehtyä terapeuttiseen joogaan...olen itse miettinyt että voisin aloittaa toipumisen fyysisesti ja siinä vierellä muutenkin olo parantuisi. Se että lopettaa yrityksen eikä saa kotiaan myytyä ja sen takia joutuu hankaluuksiin masentuu ja menee terveys...on jotain semmoista mitä ei viellä kovin hyvin osata käsitellä. Niinkuin muutenkin esim. masennus on vielläkin vaikeasti hoidettavissa...miksi? ja onko niin että se tulee aina olemaankin. Ihminen on kokonaisuus fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen joten ....niin miten ...toipuminen voi alkaa vaikkapa fyysisesti ja sen jälkeen mieli voi tulla mukaan...

Luonnekuvaus

Minun pitäisi kertoa Pupicasta kuulumisia Romaniaan..mitähän tästä osaisi kertoa? On vilkas, hyväntuulinen tekee pahojaan ym... Pupica oppi nopeasti tulemaan luokse, lenkillä se voi olla irti ja tulee pyynnöstä luo. Pupica nukkuu mun vieressä jalat mukavasti pystyssä, ei kuorsaa. Uskaltautuu jo rannalla veteen, aluksi kauhisteli vettä eikä mennyt lähellekkään sitä. Autossa Pupica kulkee hyvin, töröttää vieressä ihan tyytyväisen oloisena, koska Pupicaa ei voi jättää kotiin (tekee pahojaan), se kulkee minulla paljon mukana. Jonkin verran haukahtelee ja mikä ehkä rasittavinta...lenkille lähtiessä roikkuu hihnassa ja haluaisi leikkiä... Siispä...Kaikinpuolin mukava ja hauska tapaus.

Kaikkea maan ja taivaan väliltä

Johtuuko tämä siitä, että olen nyt ollut syksyn masentuneen lapseni kanssa kotona? Sydäntä raastaa..mutta joudun kyllä nyt sanomaan ettei keinot enää riitä...Toleranssi itsellä kaiken hankalan ja ikävän kokemiseen on alentunut niin pieneksi, ettei sormien rakoon jää enää yhtään rakoa. Esimerkkinä vaikka tämä, olen 2002-syksyllä tehnyt ensimmäisen seikkailun nuorten opiskelijoiden kanssa ja tänä syksynä -2012 joudun ensimmäisen kerran sanomaan etten voi ottaa teidän opiskelijoita. Tämä haasteellinen tapaus mistä taisin jo mainittakkin ei vain minun tämän hetken voimilla asetu.Olen nyt puolitoista viikkoa yrittänyt nätisti ohjata häntä ja eilen tunne oli jo todella ahdistava. Intuitio sanoi ettei kannata jatkaa jos lopputulos jo nyt pelottaa...seikkailun tekemisen prosessin pitäisi kuitenkin olla hauskaa ja voimauttavaa...ja itse seikkailu on vain huipennus ja matkan pää.Varmaan myös erään matkan pää oli eilen kun lääkäri selitti hyvin, masennusten välisiä eroja ja tajusin miten vaikeaa on hoitaa tälläistä masennusta, jossa ihmisellä ei ole halua parantua. Hänellä on hyvä lillua siinä helpossa elämässä minkä hän on itselleen luonut. Toiseen masennukseen kuuluu sitten jo niin kova ahdistus että halutaan lääkkeitä ja niistä apua... Mietin myös missä nämä vanhemmat ovat? miten he jaksavat, kysyin sitä lääkäriltä ja vastaus oli: eihän he jaksakkaan...kun ollaan koko ajan varuillaan...niin sitten kun vähän helpottaa väsähdetään itse toimintakyvyttömäksi...Olen koko syksyn odottanut omaa voimantumista ja sitä vain ei ole näkykynyt..missähän se viipyy???Joensuuhun on tulossa Leijonaemot ry:n toimintaa, toivottavasti sinne saadaan myös masentuneiden lasten vanhempia.

Vihdoinkin kuva

Siellä se pieni juliste nyt on.Pitääkin alkaa kuunnella Beatlesia...

Beatles

Eilen sitten kävin Kuopiossa Beatles-näyttelyssä. Ostin muutaman kortin ja yhden pienen julisteen. Julisteelle löysinkin jo Kuopion Ikesta kivat punaiset kehykset. Seinillä vaan ei ole tilaa mihin julisteen laittaisin.Jotenkin sen ajan muoti vaan kiinnostaa minua ihan hirveesti. Kaikki vatteet ovat olleet niin ihanan väkikkäitä...että...Olisin ottanut kuvan julisteesta...mutta taas se kamera on naapurissa tytön luona...otan kuvan kun saan kamerani takaisin...Siellä oli kuva John Lennonista vaimonsa kanssa ja vaimolla oli pitsimekko ja Johnilla punainen paita ja lierihattu...huisii...Olisinko ollut onnellinen jos olisin nuoruuteni elänyt 60-luvulla?

Retroo ja Beatlesii..

 

Tässä tämä pojan retropeitto...tänään ei muuta kuin...kävin taidenäyttelyssä Ahjossa Ok oli....Huomenna menen Kuopioon Beatles valokuva näyttelyyn...Kiirettä pukkaa vaikka en töissä olekkaan ollut...

Mitä uutta auringon alla?

Oleilin äsken huuto-netissä ja katselin laukkuja.Laukkujen katselu onkin mun lempipuuhaa.Kaikesta kauniista tulee hyvä mieli.Ollaan tytön kans käyty kahtena päivänä peräkkäin kirpparilla, molemmat olemme läytäneet ihan kivoja vaatteita.Aloin miettimään asiaa ja tajusin etten itse osta uutena kuin kengät ja alusvaatteet. Jos jotain uutta ostan niin alennusmyynnistä sen hankin. Löysin kirpparilta myös ihanan retropeiton pojan sängyn päälle, olisin siitä ottanut kuvan mutta taas ne kameran piuhat ovat tytön luona.No kuvat tulevat myöhemmin.En tiedä mikä tuossa 70-luvun värimaailmassa minua niin kovasti kiehtoo. Tykkään ruskena ja turkoosin sävyistä.Keltainen on ihana ja kuviot, en löydä mistään niihin malleja....

Montako koiraa näet?

 No? Montako niitä laumassa on:D

Johtuuko siitä,että koira on ollut ihmisen seurassa niin kauan, että tunteet siirtyvät koiraan niin helposti? Olen huomannut Berhandilaisen kanssa tämän...Jos olen ahdistunut omista asioistani, koira on levottomampi,seuraaaa ympäristöä tarkemmin ja puolustaa minua.Minä en ole ikinä halunnut että koiralla on voimakas puolustusvietti, vaikka minulla nuorena on ollut esim.Sakemanni.Saksanpaimenkoiran jälkeen minulla on ollut pieniä koiria ja nyt yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen taas iso koira. Ison koiran kanssa täytyy ajatusten olla valppaana.Tällä hetkellä minua kiinnostaakin eläimen ja ihmisen välisen vuorovaikutuksen tutkiminen. Johtuuko koirien käytöshäiriöt ihmisen omasta käytöksestä muita ihmisiä kohtaan, vai tunteista joita ihminen ei voi peittää koiralta.Tunteista käytöksen taustalta?

Sitten taas estetiikkaa...Siinähän on kaksi kissaa:D Katsoipa kissaa mistä suunnasta vaan; niin aina se on kaunis. Kissat eivät lähde ihmisten tunnetiloihin mukaan...Ne vain pehmentävät ja pyöristävät ahdistuneen ilmapiirin...

Kankaat

Meinasimpa ottaa kuvia kankaista joita eilen kävin Eurokankaasta ostamasta.Kankaat saivat silmäni loistamaan ja naurun pulppuamaan, myyjän kanssa katelessa ja jutellessa. Käynkin muuten kameran tytöltä ja laitan muutaman kuvan tänne.Minulla oli alunperin tarkoitus että kuvia olisi paljon ja vähän kirjoitusvirheillä höystettyä tekstiä.Nyt on kumminkin käynyt niin, että kamera on kokoajan tytön luona....Kävin hakee piuhat ja otin muutaman kuvan (kylläkin pikkukameralla). Tämä on minun selviytymistarina...siis luovuus..käsillä tekeminen,muuten en jaksaisi.Niinkuin eilen kirjoitin masennus   vie voimia myös muilta perheen jäseniltä...alkaa ihmetellä vaadinko liikaa vai liian vähän...Selviytymiskeino voi toki olla muukin juttu kuin ompelu, mutta jotain voimauttavaa kodin ulkopuolista  vaatii masntuneen ihmisen kanssa elävän oma jaksaminen. Joskus ajattelen että hoitaja ja hoidettava ovat yhtä masentuneita molemmat...ja sehän ei ole hyvä juttu,eihan? No sitten kankaisiin jos olen hulluna kissoihin olen myös hulluna korvapipoihin niitä on nyt parin vuoden aikana tullut muutama erilainen tehtyä.Mallin sain pojan kaverilta ja hän ystävällisesti lainasi pipoa minulle että sain siihen kaavat...myöhemmin sain koko hatun omakseni...heh...heh...Kuvissa on uudet kankaat ja muutamia valmiita pipoja ja ylimääräinen kissakuva vahingossa tuli :D

Masentuneen ihmisen kanssa elämistä

Miten tuntuu että voimat ei enää riitä? Olen ollut kotona ja ajattelin että jaksan enenpi tehdä kaikkea kivaa? Masennus on sairautena kyllä aika kauhea; katsot ihmistä joka vajoaa koko ajan syvemmälle ja syvemmälle jonnekin ,josta häntä on todella raskasta nostaa tai edes yrittää.Se miten perheen jäsenen masennus syö toisilta voimia on myös ihmeellistä.Se on kuin joku Peikko joka haukkaa palan päivässä ja lopulta tuntuu ettei mitään jää jäljelle. onnenpäivä on kun saat masentuneen mukaasi ulos ja ihmisten ilmoille. Vastoinkäymiset pelottavat..vaikka luulen niillä olevan myös hyviä vaikutuksia pysäyttämään ja havahduttamaan masentunutta ihmistä.Kun perheessä on yksi masentunut se vaikuttaa kaikkien muidenkin perheenjäsenten elämään....

Siivoamista

Berhandilainen oli eilen saanut käsiinsä jauhopussin ja naama olikin sen näköinen että...no oli kyllä keittiökin...Mutta aamulla vasta olikin kiva herätä ja kävellä suoraan siihen itseensä, voi ei ja apua...Kahvit kiehumaan koirat ulos ja taksin kotiin JA siivoamaan...No, ei mitään kyllä tämä tästä,elämä voittaa...Syksy on ihanaa aikaa, ilma on raikasta ja viileää ja on paljon ihania värejä, ruskan värejä. Ihana olisi nämä värit saada vangituksi vaatteisiin, niinkuin olen halunnut vangita Suomen hevosen värinkin ,ihana punaruskea.Juuri hypähti ihana Norski syliin ja seuraavana kiipesi kissan pentu paljasta jalkaa piktin myös syliin, muuten kissat ovat myös syksyllä ihanan pörheitä...

Mikä ärsyttää????

En sitten tiedä miks ärsyttää?  Aloitin nuorten opiskelijoiden kanssa tekemään seikkailua ja pidin tunnin esitelmän siitä mitä tehdään ja näytin viellä  2006 tehdyn dvd:n yhdestä seikkailusta...No en tajunnu et nää olikin ensimmäisen vuoden opiskelijoita ja tietysti ihan kauhuissaan siitä informaation tulvasta minkä minulta saivat... Voi ei...No laitoin aika kipakan viestin yhdelle opiskelijoista ennen kuin sitten hidastin ja ajattelin...ajattelua kannattaisi ehkä muutenkin enenpi harrastaa..HITSI..No toivottavasti mitään korvaamatonta vahinkoa ei sattunut...yleensä viellä nämä vastarannankiiskit (opiskelija) ovat sitten ihan hyviä tekijöitä kun heidät saa vakuuttuneiksi asian onnistumisesta... taisinkin jo aiemmin kertoa että olemme tekemässä Kummun tilalle Jouluseikkailua...

Sitten asiasta toiseen, eli lempi asiaani kissoihin...on ilmestynyt uusi Suomen kissakirja jonka haluaisin            ( vink,vink),siinä kysytään mm.Kuka on Kalevalan Kipinätär? Sen verran otin selvää että Väinämöinen on joutunut taistelemaan Hiiden raivoavan rakin ja kissan Kipinättären kanssa...Voi jee, kyllä Kalevala on ihana...

Empatia ja Eettisyys

Tänä aamuna pohdittiin tytön kanssa tallitöiden ohella mistä erottaa oikea empatian? Esimerkiksi tyttöni oli ex-poikakaverin synttäreitä juhlimassa ja hänelle tuli huono  olo, hän meni vessaan oksentamaan...No kuka oli pitämässä hiuksista kiinni etteivät ne likaannu? Ei poikaystävä vaan samettiasuinen poika joka välittää aidosti toisesta ihmisestä....Voiko olla niin,että empaattisuus on tekoja? Nykyisin tuntuu siltä, että luullaan empatian olevan puhetta siitä kuinka toisista välittää... No eettisyydestä vain sen verran, että se on yhtä tärkeää kuin empatia...Onko eettisyys sitten valintoja?Mietin syönkö luomu lihaa...tai tehotuottettua lihaa...

Herranen aika sentään mikä keikka!

Siis uskomatonta jo kolmas kerta kirjoittaa tätä tekstiä,otin irtonäppäimistön käyttöön kun jumittaa oman koneen näppäimet...ja saan sössittyy sitten tekstin korjauksen kanssa...

No kuitenkin...olin eilen illalla kuuntelemassa Mikko Herrasta Kerupissa.Vaikka en heviä kuuntelekkaan Herranen oli kyllä ihana ja rauhallisempien biisien aikana kyllä huomasi että hän on myös laulaja ja muusikko. ´Kiitos ex-mieheni hän hankki liput ja houkutteli minut mukaansa. Artistia kuunellessa mietin aina miten onnelliselta vaikuttavat ne ihmiset, jotka tekevät sitä mitä haluavat.Olen itsekkin nyt menossa siihen suuntaan että teen valintoja ja mietin mitä haluan ihan oikeasti tehdä!!!Herranen aika sentään mikä keikka! Joku sanoi yleisön joukosta ja minusta se sopii otsikoksi tähän oikein hyvin.Koko bändi oli minusta oikein hyvä jos siitä nyt sen ihmeemmin mitään osaan sanoa ja suosittelen mennä Mikko Herrasta katsomaan.....Yöllä kotiin ja koirat käyttämään ja hyvillä mielin nukkumaan:D Korjailen virheitä vaan ...enkä pääse tältä sivulta pois....apuva...

Kauneuden hoitoa

 

 

Huomenta vaan, sain aamulla Norjalaisen kasvohoidon, en ole viellä peiliin katsonut? Kun Norski alkaa hoitamaan minua en millään raaski keskeyttää sitä,en vaikka naamassa kirvelee...Nyt kun olen olut kotona meille on tullut ihanat rutiinit näihin aamuihin, ensin sängyssä aamuhoidot,halit,pusut, sitten nousen ja laitan aamukahvin tulemaan,seuraavaksi koirat pissille ja sen jälkeen aamukahvit ja kone auki.Olen nyt kotona ja suorittelen opintoja ja suunnittelen eläinavusteista työllistämis- hanketta/projektia. Teemme myös Niittylahden nuoriso-ohjaajien kanssa Jouluseikkailun Kummun tilalle Viinijärvelle. Otin muuten kuvan mun Norjalaisesta kasvohoitajasta ansaitulla lepotauolla.

Valokuvaaminen

Kävin Voimauttavan valokuvauksen koulutuksen ja nyt mietin mitä siitä sain. Miina Savolaisen menetelmä on hyvä ja kuvat joita hän on nuorista ottanut ovat kauniita. Myös kurssilaisten ottamat kuvat ovat kauniita...joten minä en vielläkään osaa kuvata, enkä ole kameran kanssa virtuoosi..mis vika...Oon varmaan vaan niin malttamaton, enkä jaksa keskittyy...Kesäyliopistolla on alkamassa uusi peruskurssi, suosittelen.Sekin on varmaan ongelma kun mulla on niin monia koulutuksia....luulen...Nyt olen kumminkin enenpi menossa eläinten kanssa touhuamisen puolelle...mikä onkin aivan ihanaa...Nämä ovat tämän aamun mietteet...Toiminnallisuus on mun juttu:D:D

Siis sit tää takki johon merkki kuuluu...

Eläineettisyys

Olen paljon viime aikoina miettinyt tätä eettisyyttä....Olen tehnyt noita takkeja joissa on korvat ja tupsuhäntä...me on tekoturkista...onkohan se ihan oikein.Mietin että eläinaktivistiksi on jonkin verran matkaa tälleen tavantallaajasta...Nykyisin ajattelen että ostan esim laukut käytettynä?Muutenkin uusiokäyttö on mielestäni OK. Oikeaa turkkia en enää ostaisi...en edes käytettyä:D Kirjoittelen lisää tästä eläinetiikasta sivuilleni, kun kuitenkin Lauran kanssa niitä kouluvierailuja teemme.

Takkeja ja niitä on paljon.......

                                          Täs mull ois tälläinen merkki mistä tunnistaa mun tekeleet...

Kissa asiaa:D

Siis kissat on mun intohimo...Ne on niin kauniita ja täydellisiä.Kävin nyt kesällä Sammatista hakemassa Norski pojalle kaveriksi Maine Coonin ja maatiaisen mixserin.Etin keväällä pitkään kissa poikasta ja ikinä ei ole ollut näin vaikeeta löytää pentua. Kissoja varmaan kastroidaan enenpi kuin ennen,koska pentuja on vähempi saatavilla. Elviksen kerkesin ottaa ennen kuin minulle ehdotettiin Pus kissaa Romaniasta. Kissat ovat ihania huomioidessaan ihmisen...viime yönä Norski-poika teki taas syväkuorinnan nenän pieleen...nuolee aina naamasta kohdan johon jää punainen karhea iho, voisin kuvitella että jokin kauneus kuorinta? olisiko samaa tyyliä...en tiedä...no kuorinnan jälkeen mun pitää Bebanteella voidella kuorittua aluetta.Joskus aamulla töihin lähtiessä oon kattonu peiliin ja ihmetellyt kuka helskutti tuo punatäplikäs nainen on?Puss katti taas on ihmiseen todella ihastunut,aina kun istahdat johonkin on punainen kissa sylissä...Kissat muuten tuoksuvat talvella ihanille...ulkoilun jälkeen kissan turkki on pörhöllään ja tuksuu niin ihanalle että...Mulla on yhden kerran ollut kissa mukana työpäivän ja vanhukset olivat kyllä innoissaan...kissa ei niinkään...

Koiran elämää

Olis niin ihkuu jos koirat sais elää koiran elämää ja kissa kissan elämää. Tarkoitan tätä: ihmisillä olis aikaa käyskenellä koirien kanssa pitkin maita ja mantuja, kiiretöntä vaellusta laumassa. Kissat saisivat liikkua vapaasti luonossa ja kokea jännittäviä hetkiä metsästys reissuilla,vaania ja tarkkailla ihmisiä ja muita otuksia. Olen nyt tse ottanut rennommin ja nauttinut eläinten kanssa olemisesta.

Lenkillä

Kyllä täällä Höytiäisen rannoilla on kiva lenkkeillä....

Marilynin juoksut

Voi Jessus....Marilynillä on juoksut menossa...miten niin säyseestä koirasta tulee kamee riiviö, riidankylväjä, vetäjä ja kauheen hajunen?Oon nyt toista viikkoo juossu sen perässä ja pelänny pahinta...Mitä sille pitäis tehä, leikatakko? Tokkopa nyt viellä kun on niin pieni...mutta onko se niin, että mitä isompi sen pahempi?


nimim. kysynpähän vaan.....

                                          Mokkakengät joissa hapsut ja hapsulaukku...

                                        Pupica ja Vintage-laukku

                                           Ohoh...

                                           Mokkaa...

                                             MaineCoonin mixseri

                                           Pus katti Romaniasta...etsii kotia...

                                            Näkyykö järvi?

Olen tehnyt villakangastakkeja joissa on korvat ja duffelin napit.......minusta söpöjä..................

Huutoja

Olen pitkään hakenut itselleni konjakin väristä vintage-laukkua...Nyt sen sitten huutonetistä huusin itselleni.Jos tyttö suostuu malliksi otan kuvia siitä ja parista takista myös...Olen miettinyt lähteä opiskelemaan uutta alaa, pois hoitoalalta...tuntuu etten enää jaksa muita hoitaa ja kaikki työt ovat nykyisin niin fyysisesti raskaita ettei enää oikein taida jaksaa...Sitten on tuo miun pieni yritystoiminta jos sitä sais eteenpäin nytkähtää...Ai niin...mulla ei ole ollut telkkaria ainakaan puoleen vuoteen???oon tullu hyvin toimeen ilman...

kiire,kiire ja kiire...

Miks tää kiire ei hellitä? Tuntuu ettei kerkee mitään tekee...sit haluisin vaan huilia ja löhöillä...Kun tulin Hesasta ajattelin että kiire loppuu siihen...vaan ei!!!Nyt täytyy joku asia lopettaa, mutta mikä..siinäpä se...Täytyy varmaan kysyy Vintiöltä vinkkiä...Haaveilen niin kovin rauhallisesta ajasta...jolloin käyskentelen koirien kans metsässä ja rapsuttelen heppoja, otan päikkärit kissojen kans...semmoista mie haluun...vaan ei...No, no eiköhän tämä tästä.

Vintiö

Tänään päätin etten Vintiöö viellä eläkekotiin laita.Ajattelin kun sillä on luonne tullu änkyrämmäks koko ajan mitä enenpi ikää tulee...heh heh...mut on se vaan mulle niin rakas otus ettei voi mitään.Viimeks kun olin kotona ja käytiin ratsastaa menin Pinskulla...koko ajan oli kauhee kiire jonnekkin...Vintiön kans kun mennä köpötellään kiire ei oo minnekkään ja tahti on mukavan leppoisa, ollaan ihan myös kävelty vaan. Vintiö on persoona ja niin varmaan minä itekkin...voi jessus...No hyvä mieli on, tekis mieli soittaa Vintiölle mut kun eihän sillä oo puhelinta...täytyy telepaattisesti viestitellä...Lähenkin sen kans ens viikol käymään maastossa...

Nukkumaan

Nyt pitäis yrittää mennä nukkumaan. Neljä yötä takana ja pitäis palata normaaliin rytmiin.Huomasin metro lehdessä ilmoituksen jossa haettiin tutkimukseen ihmisiä, tutkittiin jaksamista, terveyttä ym..aiheeseen liityvää...siihen ei vain kolmivuorotyöläinen voinut osallistua. no yön kauhut unohtuu...en vaan millään jaksas valvoo klo 4-5 välillä.Masennusta olen myös pohtinut, pohtinut sen tarttumista muihin perheenjäseniin.Miettinyt sitä mistä maaasennus on saanut alkunsa, kenestä? Onko joku tapahtuma sen saanut puhkeamaan...miten se hiipii kotona kulkee nurkissa...saa kaiken näyttämään harmaalta...masennuksen kulee äänestä, näkee silmistä ja olemuksesta...Mietin itse koko jan keinoja joita voisi käyttää masennuksen hoidossa eläimet, liikunta,ystävät, perhe...kyllä se sieltä tulee...Luulen muuten että minä saan iloa retro-ja vintage laukuista, itse ompelemista vaatteista ja tietysti kengistä...jokaiselle varmaan löytyy se oma ilon aihe. Minulle on täällä Hesas selvinny mitä haluun isona tehdä...Ensin vähän löysään...olen koirien ja lasten kanssa...huolehdin omasta terveydestä...ulkoilen,venyttelen...ja tietysti olen heppojen kans...enää kaksi työvuoroa.........

Kaunis ilma tänään...

Ulkona on syksyisen kaunis ilma? Ollaanko totuttu ihanan pitkiin ja lämpimiin syksyihin. Tuntuu että tämä syksy tuli niin nopeasti...missä se kesä oli? Tilasin itselleni keltaiset hai-saappaat, muistan että minulla oli lapsena myös keltaiset haitsut. Sitä isoa kampaa en varmaan enää takataskuuni halua. Sadetakit ajattelin ommella. Eurokankaassa on myös retro sadetakki kangas, en vain sitten tiedä, minkä muun vaatteen kanssa se sopisi yhteen. Olen tällä hetkellä innostunut 70-luvun muodista sieltä on vaan karsittava hurjimmat jutut pois.Laukku saisi olla iso nahkapussukka johon mahtuu kaikki keikkalaisen kamat ja paljon muuta. Syksykin on pukeutumisen ja muodin kannalta ihan mukavaa aikaa...villatakit ja muut kevyemmät kamppeet..talvella päästään sitten niihin toppavaatteisiin.

masennus

Mitä tehdä että saa masentuneen ihmisen toimimaan?? Surullista miten masennus saa ihmisen väsymään, väsymään niin paljon ettei jaksa käydä vaikkapa koulussa.Miten vanhempana tuet masentunutta lasta. Itse masentuneen lapsen vanhempana koen välillä kiukkua, surua ja ärtymystäkin siitä ettei lapsi liiku!!!Sitten järki ja rakkaus astuvat taas kuvaan ja ajattelen että näinhän tämä toimii ,  siis lapsi. Nyt mietin tällä hetkellä minkälaiset tukiverkot täytyisi luoda lapsen ympärille että saadaan koulut käytyä ja elämään sisältöa joka kantaa eteenpäin. Työssäni nään kun jotkut vanhemmat ovat joutuneet katkaisemaan kokonaan yhteyden omiin lapsiinsa. Annetaan juomista ja vaatteita oven raosta kun lapsi karkumatkalla käy kodin lähellä tai kun nuori tulee kainalosauvojen kanssa vastaan tiellä...hän on kuvitellut huumepäissään osaavansa lentää..ei ole osannut, vaikka useamman kerran on kokeillut. Voi kun vaan jaksas...tähän sitten päälle syyllisyys siitä että teet töitä toisella paikkakunnalla etkä ole kokoaikaa nuoresi tukena. Miten pitkään ylipäätään vanhemman on seisottava lapsensa rinnalla?Luulen että AINA...nyt jo hymyilyttää...näinhän se on...

Hattu&Lapset

Noo ensin hattu asiaa...käytiin eilen kaverin kans Sokkarilla kiertelee ja sieltä löytyi minulle ihana syksy-hattu. etsin kyllä punaista mutta mustakin käy...nyt sormet syhyy päästä pari sadetakkia ompelemaan, olen jo kankaat ostanut, punaisen ja petroolin.Malli on tyköistuva ja teen ison rusetin taakse vyötärölle. Löysin myös viime viikolla punaisen huopahatun kirpparilta ja tänään löysin kangaskaupan lopetus pöydältä nauhoja joista voin suunnitella koristeita hattuihin..jees...

Sitten lapsista...kun näitten haasteellisten lasten kanssa kouluasioita järjestelee törmää kyllä kaikenlaisiin mielipiteisiin ja kommentteihin.Tytön kohdalla Opo oli pohtinut, että muutimmeko entisestä asunnosta pois että hän saa uuden koulupaikan? Siihenhän ei todellakaan liittynyt vanhempien ero,,,voi hyvänen aika!!!Pitäkää hyvät vanhemmat lastenne puolta: kynsin hampain, hampaat irvessä...

Töissä

Aamussa tällä kertaa..

Syksy-2012

Miten alkaa kehittämään ja markkinoimaan omaa pientä yritystään? Menenkö naisyrittäjiin vai kirjanpidon kurssille, siinäpä se. Miksi markkinointi tuntuu niin vaikealta, johtuuko se suomalaisuudesta ja siitä ettemme osaa kehua itseämme? Tänään löysin jotain...Pohjois-Karjalassa alkaa projekti nimeltä Voimanaisia, siihen sitten.

Tavaroiden paikoilleen asettelua?

Siis nyt tavarat suurinpiirtein seinustoilla,joko ne on paikoillaan? Nukun lattialla ja mattot ja verhot puuttuvat. No, löysin tänään kierrätyskeskukselta retron sängyn ja kirjoituspöydän. Saan perjantaina keittiöön pyöreän pöydän.Yhdellä seinällä on vähän tapettia ja Jim Morrisonin kuva.Keittiö on valmis ja siitä tuli ihan ok!Täällä on satanut koko viikon, ihan kuin jo olis oikea syksy...keltaisia lehtiä ei viellä onneksi ole.Koirien kanssa olen lenkkeillyt pitkin Höytiäisen rantoja, siinä on kyllä ihana järvi.Viellä putuu keltainen väri asunnosta,mistä minä sen saan?ja mihin väri tulee..Onpas taas kummia höpötyksiä, kai se on ihan normaalia tässä iässä....

muutto

On ollut elämäni hurjin muutto!!!! Mutta...muistin aamulla miksi tulin tänne takaisin, ulkoilin koirien kanssa Höytiäisen rannalla,siinä se.Koirat pulahtivat välillä uimaan ja aurinko paistoi...KIVAA. Kunhan löydän kameran ja saan tilaa kuvaamiselle, laitan täne kuvia ompeluksistani...

Ajatuksia

Ajatuksia kuolemasta...Olen niin surullinen...Kissan kuolema tuntuu pahalta ja olo on niin ontto, tyhjä...Meillä osastolla kuoli potilaalta kissa ja hänen olonsa on varmaan ollut yhtä ahdistunut niinkuin minulla nyt...Tunnen huonoa omaatuntoa siitä kun en ole ollut kesällä kotona lasten ja eläinten luona...Ajattelin että on hyvä välillä tehdä oman alan töitä ja hankkia rahaa...kotona keikkahommat ovat mitä ovat...ja nyt on tunne että homma kostautui kissan kuolemalla...miten tästä eteenpäin..katsotaan...

 Pieksämäki Blues Pupican kanss kuunnellaan Bluesia...

                                                       HAKE&PINSKU

Kyllä Suomi Polle on kaunis...Ratsastettiin hepat kesälaitumelle 14.7 kyllä on paikat kipeenä,mut ihanaa oli...

Heposet

Aamulla ratsastettiin hepat laitumelle,ihanaa maastoilua.Neljä yötä takana...voi kun voisin välttää nuo yövuorot...no siinä tärkeimmät...Olen tässä pohtinut miten eroaa hevosen koulutus terapiaan ja ratsastuskäyttöön...Terapiassa kun hevosen täytyisi olla vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa vapaaehtoisesti ja vapaana. Sitten terapeutin oma mieliala, sehän vaikuttaa omaan eläimeen...ja  ympäristössä missä terapiaa tehdään täytyisi ilmapiirin olla hyvä.Luin Helena Telkerannan kirjan matka kissa mieleen, kirja sai minut miettimään taas miten eläimiä koulutetaan ja miten meidän pitäsi omia eläimiä kouluttaa.Törmäsin Pelastetaan koirat sivujen kautta Kivateamiin jossa ideana on väkivallaton koulutus,yhteistyö ja luottamus.Ilmoitin itseni ja avustajani(Laura)seuraavaan koulutukseen...saas nähdä mitä sieltä takkiin tarttuu.Animalian toiminta on nyt aloitettu Joensuussa ja syksyllä olisi niiden Karvakavereiden vuoro, tervetuloo vaan mukaan...Laura otti kuvia tänään heppojen laitumelle viennistä...heti kun saan ne koneelle laitan niitä tänne..sitä odotellessa...

Töissä

Hohhoijaa, se että öitä on takana kaksi ja viellä kaksi on edessä. Yövuorot on sitten kaikkein raskaimpia mitä voi olla, toivon ettei seuraavaan listaan tule yhtään.Voisin kyllä jo 50-vuotiaana vaikka lopettaa öiden tekemisen...No, onneks pääsen kohta nukkumaan.

Retroo

Retroo sen olla pitää. Tapettii, ruskeeta maalia ja miksei keltaista ja oranssii...Entäs sitten leijonan keltainen, mulla on joskus ollu sen värinen villapaita. No, olen muuttamassa retro kämppään joten remonttii pukkaa päälle. Haluaisin myös tassullisen ammeen, se ois makee. Ihanaa ois koira lenkin jälkeen mennä kelluu ammeseen ja kynttilät palamaan ammeen ympärille. No jos totta puhun...en ole kyllä mahottoman innokas muuttamaan, siinä on vaan niin hemmetinmoinen homma.No onhan mulla aikaa..kait...

Töissä

Kuumana päivänä sisällä töissä. Kun on toisella paikkakunnalla töissä jää itselle aikaa kuntoilla ja hoitaa itseään. Voiko näin 51-vuotiaana olla itsekkäämpi, eikä potea huonoa omaatuntoa kun ei ole koko aikaa siivoamassa ja hoitamassa lasten asioita. No tähän täytyy totutella, ehkä tämä alkaa sujua.

Hesaan tekemään terapiaa?

Kävin tutustumassa siellä Skatan tilalla sos.beda tallitoimintaan, ihana paikka ja ihanat maastot...No minulle tuli heti mieleen ajatus voisiko hesaan viedä yhden heposen ja alkaa siellä tekee eläinavusteista terapiaa... No, kävin sitten Vintiöltä kysyy lähtiskö mun mukaan Vuosaareen...Saas nähdä mitä vastaa..