katteja

Ajattelin vaan...leikata tikkitakkiin kaavat...mut miten voit kun on este! Että tämmöistä elämää kissojen kanssa.

Niistä kankaista

Sininen ohut tikkikangas ja tietenkin retrokangas pipoon, värinä ruskea ja oranssi.

 Sitten kangas jonka takia Rantakylään ajoin, rahiseva musta tikkikangas ja kauppaan oli tullut maatuskatrikoota josta sitten tehdään taas pipo.

 

Takin mallin on oltava mahdollisimman yksikertainen. Kaavoja en viellä ole löytänyt...

Tämän verran Maine Coon mixseri on kasvanut. Kissat ovat kyllä aina siellä missä tapahtuu.

Tikkitakkii...

Haluun...tikkitakin tehdä! Ohuesta tikkikankaasata polveen yltävän väljän mallin.Kiva ois käyttää korkkareita ja mekkoja ja sitten tämä tikkitakki:)On varmaan taas kannaskauppaan mentävä kankaita kattomaan, jospa se sieltä...Laitanpa sitten kuvan takista ja kankaista tänne kun olen saanut ne. Kamera on taasen naapurissa tytöllä ja en pääse sillä harjoittelemaan( ikuisuus-projekti)...Mun pitää varmaan hakee se ja alkaa tuohuumaan sen kans. Tämmöistä tänä aamuna.

Voihan selkä!!!!

Voi jukran piut...on taas selkä ollu niin kipee ettei mitään rajaa...kävin hakee relaksantteja ja niillä mennään eteenpäin.On tää "vanhuus" ihan, sanonko mitä?Skolioosi vaivaa ja niskat on ihan juntturassa. Nuorena tuli sen verran liikuttua ettei skolioosi vaivannut, mut nyt liikunnan vähennyttyä on lihakset selässä heikommat ja sitä rataa...Mutta aion pakottaa itseni työkyisemmäksi...ajattelen siis liikunnan lisäämistä ja myös monipuolistamista. No toisenlaiseen asiaan Suomen Karvakaverit ry on tulossa 8.12.2012 testaamaan tänne Pohjois-Karjalaan koiria ja muita karvaisia olentoja?vapaaehtoistyöhön, joten minuun vaan yhteyttä ja kokeilemaan ilon tuottamista vanhuksille, ja muille ryhmille. Joten jatketaan vaikkapa huomenna uusilla aiheilla....:)))

Pupican tekoset

Siis tosi huono kuva taas, ehkä onkin parempi että on näin epäselvä.Kävin aamulla naapurissa kahvilla...kun tulin kotii Pupicalla roikkui mun aurinkolasit kaulapannassa , toinen linssi mis lie ym...No lähin hierontaan ja laitoin juuri ostamani kuonokopan Pupicalle päähän, emme olleet kerinneet kokeilemaan kuonokoppaa kuin pari kertaa...joten kun tulin kotiin kuonokoppa oli saanut kyytiä samoin kuin kengätkin...Tulee muutama ärräpää sanottua aina...mut kun eihän siitä oo mitään hyötyy...Pupican takia joudun miettimään sellaisen työpaikan missa neiti saa olla mukana, tai sitten ei...No ainakin tuli selväksi mitä mieltä Pupica on moisista hömpötuksistä nimeltään kuonokoppa, ja täytyy sanoo etten itsekkään moisista perusta...

Taas apinoita

En siis voinut olla hakematta näitä kankaita...myyjä sanoi  tytölle et äitis neä' varmaan haistoi, että apinakankaita on tullut lisää...No tänään aloitan sen sadetakin ompelun..onneksi taivaalta tulee viellä vettä eikä lunta.Luin Cisse Häkkisen elämänkerran ja tulin surulliseksi. Olihan siinä ihan hauskaa ajankulua 70-80 luvulta, beavesrin vatteet ja ne kengät voi jee...onko ne näyttäneet hyviltä vai pahoilta? Sanokaa se...Muuten itse Cissen sekoilusta tulin surulliseksi, se oli hyvä kuvaus alkoholismista miten se vie pikkuhiljaa ihmisen mukanaan...Aluksi Cisse oli nuori poika töissä ja bändi touhuissa, sitten rokki stara, sitten alkoholisti joka sekoili rankkaan tahtiin...

Uusi muistikirja

Taas huomaa miten hyviä kuvia mie osaan ottaa...

 

Aloitan aina aika-ajoin uuden elämän..no, uuden elämän alkuun sopii uusi muistikirja.Löysin uudeksi kirjaksi Mauri Kunnaksen Piitles muistikirjan. Eikö olekkin sopivaa, kun vasta sen näyttelynkin kävin katsomassa. Kävin tänään työkkärissä ja pääsen ammatinvalinta psykologin juttusille..apua jos tuleekin ilmi että olen ollut kolkyt vuotta väärällä alalla. Selän kans ollut niin paljon ongelmaa et ajattelin selvittää missä vika. pitkään meni ennenkuin tajusin että kyllä mun ikäisellä 51v naisella voi olla kulumia ja voin mennä myös kuntoutukseen jos niikseen tulee..olen itseasiassa aika innoissani... Jospa tästä alkaa jotain uutta ja ihanaa..kuva muistikirjasta, oon tyytyväinen:D

Apulainen

 

Mulla on niin komee apulainen näis aamutoimissa.Se vaan on hankalaa tehdä koneella mitään kun siinä näppäinten päällä on näin kaunis este. Olen tässä vakavasti harkinnut pienen yritykseni lopettamista ja hevosista luopumista. Meillä on tallityöt muuttuneet niin haasteellisiksi ettei tällä koulutuksella niitä oikein osaa tehdä....Alanvaihdos myös kiinnostaisi..onhan tätä sos-ja terveyspuolta tehtu vuodesta -1986? paljon siitä sitten tuleekin...Eilen oli ratsastamassa nuori äiti kahdeksan vuotiaan lapsensa kanssa..itselle ainakin jäi hyvä mieli ratsastuksen jälkeen, toivottavasti heillekkin. Kevennyskuva komeasta kattipojasta jolla ei oo nimeä...

Vakauttamista

Onkohan  sana oikea kuvaamaan tämän hetken mielialaa. Olen nyt katsastanut monen järjestön toimintaa ja etsinyt omaani? Alan nyt tajuamaan, että joka ryhmällä on se oma juttunsa ja meillä tytön kanssa omamme. Ryhmässä toimiessa minulla on ollut monesti tunne, etten täytä ryhmän vaatimuksia...Esim. vaikka Uggin karvakengät...tykkään käyttää niitä koska voin olla paljastijaloin melkein joulukuulle asti. Lähden aamulla käyttämään koirat laitan vain Uggit jalkaan ja menoks. Samoin on nämä koirankoulutusjutut, oon katellut niitä kaikkia ja kaikilla on jotain hyvää ja jotain sellaista mitä en hyväksy. oonko tullu kulmikkaaks vai pyöreeks...kun en tiedä mihin porukkaan kuulun..mutta selvästi jotain haen...Pitäiskö lähtee pelastaa vaan itteensä ja lapsiaan ja omia elukoitaan ym...ym...Oon jo selkeesti halunnut vähentää työntekoa, haenko nyt työn tilalle ryhmiä joissa voin pelastaa eläimiä...ehkä pelastaminen ei vain oo mun juttu..mun juttu on eläinavusteinen toiminta..niin se on...Mitähän tässä viellä tapahtuu?????

Senni-seminaari

Olin taas Kuopiossa...Nyt oltiin yliopistolla Senni-seminaarissa, kuuntelemassa Carina Räihää joka on Mount Everest-kiipeilijä ja Professori Vesa Routamaata Vaasan yliopistolta. He puhuivat luovuudesta, rohkeudesta ja ihmistyypeistä. Minä olen selvästi spontaani,intuitiivinen ja tunteva yrittäjä...joka voisi laittaa lisää hintoihin ja huolehtia paperihommista paremmin...just niin... Ja se että nämä piirteet ovat  periytyviä ja persoonallisuuttaan ei voi paljoa muuttaa ja vanhemiten heikommat piirteet vahvistuvat. Minulle on käynyt niin kun täytin 51 vuotta...Ensinnäkin olen mukana Animalian, Pelastetaan koirat ryn:n ja Karvakaverit ry:n toiminassa..mitä ihmettä. ai niin ja seuraavana Leijonaemot ry...En oo ennen kauheesti vapaaehtoistyötä harrastanu...muutenkin haluun nyt tehä töitä vaan sen verran että tulen toimeen...just ja just... Ei ole tarvetta ihmeemmin edetä minnekkään...tehä niitä asioita joita haluaa ja joista tykkää...Ai niin..jos joku löytää Ottfried Preusslerin kirjan Pikkunoita jostain, voisin sen ostaa...haluaisin kirjan niin mielelläni...voisin tehdä siitä suuren seikkailun.

pilkkui ja apinoi

Tein nää pipot, keltainen apinahattu ja keltapilkullinenhuivi ja vihree apinahattu ja oranssipilkkuhuivi. Haluisin viellä tehdä sinipilkullisen tuubihuivin ja sinisen apinahatun. Mulla on kaksi sadetakkikangasta keltainen on leikattu ja sininen olisi myös joskus tehtävä...tänään pitää ommella kun ulkona sataakin, kohta tulee lunta heh heh...ja ei tarvii sadetakkei...

Kiire ja sosiaalibedagogiikka

Olen täs pohtinut miten kiire ja sosiaalibedagogiikka ja psyk.hoitotyö sopivat yhteen? Eiväthän ne sovikkaan. Sosiaalibedagokisessa toiminassa asiakkaan "ongelmat" ovat kerääntyneet vuosien aikana mukaan samoin kuin psykiatriassa, silloin niitä ei voi korjatakkaan nopeasti.Rauhallinen ilmapiiri ja aito kuuntelu ja aika korjaavat. Olen hakenut jooga ohjaaja koulutukseen ja siinä on mahdollisuus perehtyä terapeuttiseen joogaan...olen itse miettinyt että voisin aloittaa toipumisen fyysisesti ja siinä vierellä muutenkin olo parantuisi. Se että lopettaa yrityksen eikä saa kotiaan myytyä ja sen takia joutuu hankaluuksiin masentuu ja menee terveys...on jotain semmoista mitä ei viellä kovin hyvin osata käsitellä. Niinkuin muutenkin esim. masennus on vielläkin vaikeasti hoidettavissa...miksi? ja onko niin että se tulee aina olemaankin. Ihminen on kokonaisuus fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen joten ....niin miten ...toipuminen voi alkaa vaikkapa fyysisesti ja sen jälkeen mieli voi tulla mukaan...

Luonnekuvaus

Minun pitäisi kertoa Pupicasta kuulumisia Romaniaan..mitähän tästä osaisi kertoa? On vilkas, hyväntuulinen tekee pahojaan ym... Pupica oppi nopeasti tulemaan luokse, lenkillä se voi olla irti ja tulee pyynnöstä luo. Pupica nukkuu mun vieressä jalat mukavasti pystyssä, ei kuorsaa. Uskaltautuu jo rannalla veteen, aluksi kauhisteli vettä eikä mennyt lähellekkään sitä. Autossa Pupica kulkee hyvin, töröttää vieressä ihan tyytyväisen oloisena, koska Pupicaa ei voi jättää kotiin (tekee pahojaan), se kulkee minulla paljon mukana. Jonkin verran haukahtelee ja mikä ehkä rasittavinta...lenkille lähtiessä roikkuu hihnassa ja haluaisi leikkiä... Siispä...Kaikinpuolin mukava ja hauska tapaus.

Kaikkea maan ja taivaan väliltä

Johtuuko tämä siitä, että olen nyt ollut syksyn masentuneen lapseni kanssa kotona? Sydäntä raastaa..mutta joudun kyllä nyt sanomaan ettei keinot enää riitä...Toleranssi itsellä kaiken hankalan ja ikävän kokemiseen on alentunut niin pieneksi, ettei sormien rakoon jää enää yhtään rakoa. Esimerkkinä vaikka tämä, olen 2002-syksyllä tehnyt ensimmäisen seikkailun nuorten opiskelijoiden kanssa ja tänä syksynä -2012 joudun ensimmäisen kerran sanomaan etten voi ottaa teidän opiskelijoita. Tämä haasteellinen tapaus mistä taisin jo mainittakkin ei vain minun tämän hetken voimilla asetu.Olen nyt puolitoista viikkoa yrittänyt nätisti ohjata häntä ja eilen tunne oli jo todella ahdistava. Intuitio sanoi ettei kannata jatkaa jos lopputulos jo nyt pelottaa...seikkailun tekemisen prosessin pitäisi kuitenkin olla hauskaa ja voimauttavaa...ja itse seikkailu on vain huipennus ja matkan pää.Varmaan myös erään matkan pää oli eilen kun lääkäri selitti hyvin, masennusten välisiä eroja ja tajusin miten vaikeaa on hoitaa tälläistä masennusta, jossa ihmisellä ei ole halua parantua. Hänellä on hyvä lillua siinä helpossa elämässä minkä hän on itselleen luonut. Toiseen masennukseen kuuluu sitten jo niin kova ahdistus että halutaan lääkkeitä ja niistä apua... Mietin myös missä nämä vanhemmat ovat? miten he jaksavat, kysyin sitä lääkäriltä ja vastaus oli: eihän he jaksakkaan...kun ollaan koko ajan varuillaan...niin sitten kun vähän helpottaa väsähdetään itse toimintakyvyttömäksi...Olen koko syksyn odottanut omaa voimantumista ja sitä vain ei ole näkykynyt..missähän se viipyy???Joensuuhun on tulossa Leijonaemot ry:n toimintaa, toivottavasti sinne saadaan myös masentuneiden lasten vanhempia.

Vihdoinkin kuva

Siellä se pieni juliste nyt on.Pitääkin alkaa kuunnella Beatlesia...

Beatles

Eilen sitten kävin Kuopiossa Beatles-näyttelyssä. Ostin muutaman kortin ja yhden pienen julisteen. Julisteelle löysinkin jo Kuopion Ikesta kivat punaiset kehykset. Seinillä vaan ei ole tilaa mihin julisteen laittaisin.Jotenkin sen ajan muoti vaan kiinnostaa minua ihan hirveesti. Kaikki vatteet ovat olleet niin ihanan väkikkäitä...että...Olisin ottanut kuvan julisteesta...mutta taas se kamera on naapurissa tytön luona...otan kuvan kun saan kamerani takaisin...Siellä oli kuva John Lennonista vaimonsa kanssa ja vaimolla oli pitsimekko ja Johnilla punainen paita ja lierihattu...huisii...Olisinko ollut onnellinen jos olisin nuoruuteni elänyt 60-luvulla?

Retroo ja Beatlesii..

 

Tässä tämä pojan retropeitto...tänään ei muuta kuin...kävin taidenäyttelyssä Ahjossa Ok oli....Huomenna menen Kuopioon Beatles valokuva näyttelyyn...Kiirettä pukkaa vaikka en töissä olekkaan ollut...