Perheterapiasta ja perheestä

Vaikka olen itse eroamassa se ei tarkoita ettenkö itse uskoisi pitkään avioliittoon.Omalta kohdaltani toivon että pysyisimme exsän kanssa kavereina, jota olemme jo pitkään olleetkin. Meillä on ollut aina ihan mukavaa käydä elokuvissa ja konserteissa ym... luulen että eroaminen vaikuttaa lapsiin aina olivatpa he vaikka 60 v. Pakko oli tulla tämä asia kirjoittamaan näin kello kuusi aamulla, jottei vaan kukaan saa sellaista käsitystä etten avioliittoon uskoisi...Ihmiset ovat aina vain eri tilanteiden edessä omassa elämäsään, minä olen nyt tässä. Tyytyväinen olen...nyt on alkamassa uusi vaihe elämässä,lasten itsenäistyminen, oman työn pohtiminen ja sitä rataa. Olin jo tässä yhdessä vaiheesa miettimässä ompelijan ja eläintenhoitajan ammattia. Viisikymppisenä ei vain viitsisi ihan alusta aloittaa. No onneksi lapsia en enää pysty tekemään...Perheterapia koulutuksessa ymmärsin miksi minusta on tullut tällainen, miten lapsuus ja suku on minuun vaikuttanut.Omien lasten kohdalla koin tärkeimmäksi että heistä tulisi luovia, jonkun toisen kohdalla toiveet ovat erilaiset. Jotkut vanhemmat pitävät opintojaja ja koulunkäyntiä tärkeinpänä, kuka mitäkin.Minun äiti on ompelija ja isä oli kirvesmies, joten käsillä tekeminen oli meillä kotona ja suvussa tärkeää ja sitä tehtiin paljon.Siksipä tykkään itse ommella, tykkään vintage vaatteista ja laukuista ja vanhoista huonekaluista.