Metsästyskissa

Olen tässä ajatellu alkaa kasvattamaan metsästyskissoja. Jos minulla on maatiaisäiti ja Norjalainen metsäkissa uros ja niiden pennuista tyttö. Tytön kasvettua aikuisksi etsin sille Siperiankissa uroksen ja näiden kahden pennut olisivat sitten niitä metsästyskissoja. Näitä katteja markkinoitaisiin Talleille ja maatiloille metsästämään hiiret ja rotat. Voisinkohan minä elää tällä? Haaveet ovat haaveita ja niitä täytyy olla, haaveet tulevat haaveilijan luo....No täällä pk-seudulla paistaa aurinko ja lumet sulaa...ihanaa..tulee kevät...oon niin onnellinen...

Pakkasta ja työelämää

Hui kamalaa, täällä Hesas on hirvee pakkanen ja on varmaan siellä kotiseudullakin. Nyt on tullut tehtyä joulukuusta asti täällä keikkaa ja alkaa tuntuu jossain. Oma koti ja lapset/eläimet, ikävä alkaa olla liikaa...Olen saanut tämän vuoden aikana aivan ihania kavereita ja paljon hauskoja neuvoja ym....Tämän alan (psyk) ihmiset terapoivat toisiaan ja kuuntelevat huolia ja parasta että antavat neuvoja...

Tässä on miun ukkosein......Kävin aamulla tallilla ja siellä oli niin Hel...kylmä, että Ukkeli oli vajaa 15 minsaa ulkona niin jo oli rillit huurussa...Muuten ihana aamu..aurinko paistaa ja kevättä ja kesää odotellaan.

Uudet verhot ja hippikengät

 Vähän tälläistä 50-luvun tyyliä...tykkään väreistä ja palloista, myös painokuviot on jees.

Olen tässä kotona vihoittelevan selkäni kanssa, en siis Hesassa töissä. Ompelin kevääksi uudet verhot ja huusin itselleni hippikengät kesän juhliin. Kävin Eurokankaassa ja löysin ihanan silkkikankaan mekoksi. Muuten ompelu ei ole edistynyt...vaatisi inspiraation ja sitä ei nyt tunnu löytyvän. Kevättäkin odottelen ja toivon että pakkaset ja lumen tulo loppuisi...en jaksa enää tätä talvea...Mutta kuvat... Kenkiin olen todella tyytyväinen, ajattelin nimittäin ensin olla paljain jaloin...mut löytyihän ne hippikengät.

Ajatuksia tulevaisuudesta

Nyt täytyy ottaa ja päivittää ajatuksia...Olen jatkanut töitä psykiatriassa ja tällä hetkellä työskentelen päiväsairaalassa, minulla on ihana ryhmä jota ohjaan ja työ on todella mielenkiintoista. Olen törmännyt asiaan joka minua surettaa kovasti.Suomessa on paljon ihmisia kodeissaan ja heillä usealla on psyykelääkitystä jota kukaan ei valvo, ei TK ei MTT eikä kukaan. Näiden ihmisten on pärjättävä kotona lääkityksen kanssa, joka on voinut kulkea mukana kaksikymmentä vuotta ja viellä  se ettei sitä kukaan valvo. Lääkkeet ovat lääkkeitä joita osastoilla käytetään ja kotiin pitäisi saada mukaan miedompia lääkkeitä. Sitten viellä lisänä se jos ei olla työelämässä käy kotona oleminen pitkäksi, joten ei ole ihme että siihen tilanteeseen sitten otetaan alkoholia....stimulantiksi.... Kyllähän nämä asiat tiedetään...niihin vaan ei saada mitään toimivaa konstia auttaa näitä ihmisiä.Tämä asia on varmaan semmoinen ikuisuuskysymys johon ei ikinä saada vastausta.