Mennyt maailma...

Mitähän uusi vuosi tuo minulle tullessaan...Pitkästä aikaa odottelen uudelta vuodelta jotain erilaista, en uusia koulutuksia, vaan mielenrauhaa ja onnellisuutta.Kun olen aina ollut suorituskeskeinen ihminen ja koko ajan sata lasissa...Nyt odotan Peace and Love meinininkiä.  Kommuuni asuminen tiivistyy kun lapset muuttavat seinänaapureiksi. Ihmissuhteilta odotan hyväksyntää ja riidattomuutta. Hyväksyntää, hoitamista ja kuuntelua, miltä tämä kuullostaisi? Kaikille hyvää alkavaa vuotta 2013 ja toteutukoon kaikkien ihanat toiveet.

Elämää maaseudulla

 

Olen ollut viikon kotona maalla...enkä ole kaynyt kaupungissa kertaakaan...Olen käynyt koirien kanssa jäällä ja tehnyt tallitöitä...siis hyvää vastapainoa Helsingin ruuhka bussien ja metrojen jälkeen.Se mikä on mielestäni hauskaa ja mielenkiintoista on, että miten tänne mökkiytyy...uskomatonta...Olen tässä tehnyt luopumistyötä ja miettinyt mitä oikeasti jaksaa tehdä.Luulen että olen oikeaan suuntaan menossa...Vaihdoin joogaohjaajan opinnot sosiaalibedagogiseen hevostoimintaan...taitaa nää hevoset kumminkin sen voiton viedä...kaikesta muusta. Joulu on muutaman päivän kuluttua, sit vaan syödään ja katotaan telkkuu. Kävin eilen metsästä pienen joulupuun itselleni:D Kissojen mielenkiinnon takia joulupuu on hyllyn päällä.

Kotona

Nyt sit ollaan kotona...olen siivonnut, touhunnut, ollut lasten kans ja alkaa taas tuntuu olo Pohjois-Karjalaiselta. Koirat ja kissat huomioitu ja yö nukuttu omassa sängyssä...Tyttö otti kuvan Marilynista laitan heti nähtäväksi. Perjantaina heräsin klo 5.30 tein aamuvuoron, ajoin Joensuuhun ja biletin...ehkä vähän liikaa vanhalle rouvalle...nyt sitten on toivuttu joten arki voi alkaa. Arki alkaa siitä että vähennän touhuilua ja yritän keskittyä olennaiseen...

Töissä...

Töissä vaan ollaan...viikko täynnä ja viellä yksi jäljellä....Kyllä se siitä. Näin etätöissä olevana on kauhee ikävä lapsia ja eläimiä...

epätoivoinen emäntä

Täälä ollaan työkeikalla Hesas, hirmu kivaa olla taas töissä. Missään muussa hoitoalan työssä kuin psykiatriassa, ei ole näin huumorintajuista porukkaa töissä. Mutta hassusti saan oman pääni pyörälle vaikka muita täällä auttamassa olenkin. Näitä mun mies asioita oon täällä pohtinut...miten aikuinen nainen voi saada päänsä näin sekaisin? Nyt ajattelin luottaa intuitioon ja kuunella sydämmen ääntä! Häh? pelottaa ihan hirveästi että teen väärän ratkaisun.No meni niin tai näin elämä jatkuu...kait...